Kuvaus
Ulla Taipale, Jan Eerala ja Laura Naukkarinen
Chorus sinensis, 2022, videoteos
Hinta: 6000 eur
Työryhmä:
Kuratointi ja tuotanto: Ulla Taipale
Kuvaus, äänitykset ja videoeditointi: Jan Eerala
Sävellys ja äänitykset: Laura Naukkarinen
Lintukirjallisuuden tutkimus: Karoliina Lummaa
Puvustus: Merja Markkula
Poseidon-kuoro
Kristina Bakić, Eeva Bergroth, Anna Jussilainen, Tuija Kuoppamäki, Aleksi Pihkanen, Sami Siitojoki, Teemu Suuntamaa, Susanne Ådahl ja Iina Ukkonen
Kuvausryhmä Pohjankalliot-saarella
Kuvaus: Jan Eerala ja Juha ”Tyyne” Laaksonen
Drone-kuvaus: Markku Saiha
Catering: Aila Martínez Taipale
Kuoron studioäänitykset: Artlab Studio / Ville Liukkonen
Chorus Sinensis -videoteos on osa laajempaa teoskokonaisuutta, joka oli esillä Porin taidemuseossa 17.6. – 25.9.2022. Porin taidemuseo oli mukana tuottamassa teosta yhdessä rahoittajien Nordic Culture Point, Nordic Culture Fund, Taike, Niilo Helanderin Säätiö ja Samuel Huberin taidesäätiö kanssa.
Hankittava videoteos pitää sisällään itsenäisenä osiona toimivan, videolle rakennetun dramaturgian ja koreografian, jossa rantakallioilla esiintyvä kuoro äänellään ja olemuksellaan rinnastuu maisemaan ja sen ei-inhimillisiin asuttajiin, tässä tapauksessa nimenomaan merimetsoihin.
Kuorosävellyksen on tehnyt kansainvälisesti tunnettu äänitaiteilija ja säveltäjä Lau Nau. Teoksessa uuden sävelteoksen esittää Poseidon-kuoro. Teoksen audiovisuaalisesta osuudesta vastaa porilainen valokuva-, video- ja äänitaiteilija Jan Eerala. Teoksen kuvaukset on toteutettu Selkämerellä usean vuoden aikana. Kuoron merimetsoja simuloiva puvustus on taiteilija Merja Markkulan käsialaa. Ihmisten ja merimetson yhteistä historiaa ja kulttuurisia kohtaamisia on esseessään tutkiskellut kirjallisuudentutkija Karoliina Lummaa. Työryhmän kokoaja ja teoksen ideoija on kuraattori Ulla Taipale, joka tuo työssään yhteen taiteita, luontoa, luonnontieteellistä tutkimusta ja ajattelua.
Porin taidemuseon tiedotteessa Chorus sinensis -näyttelykokonaisuutta kuvataan seuraavasti:
Chorus sinensis vie yleisön merimetsojen pesimäalueille. Suomen suurimpaan merimetsoyhdyskuntaan Rauman sataman edustalle. Porin Enäjärvelle, joka on ensimmäinen sisäjärvelle asettunut yhdyskunta. Marjakarille, Luvian saariston karulle ja puuttomalle ulkoluodolle, jolta merikotkat ajoivat pois siellä aiemmin pesineet linnut. Sekä Olkiluodon ydinvoimalan edustalla asuvaan yhdyskuntaan. Näyttely koostuu kuoroteoksesta ja laajasta audiovisuaalisesta kuvamateriaalista, joka on toteutettu Selkämerellä vuosien 2019-22 aikana.
Merimetsot ovat esimerkki yhteiskunnallisesti voimakasta keskustelua herättävästä aiheesta. Vuonna 1996 Itämerelle uudelleen asettuneiden lintujen historia ulottuu kauas menneisyyteen. 1900-luvun alussa merimetsot (Phalacrocorax carbo sinensis) häädettiin pesimäalueiltaan Suomen rannikoilta. Linnut palasivat lähes sata vuotta myöhemmin. Ne löysivät esivanhempiensa jättämät Itämeren ulkosaaret ja aloittivat pesintänsä alueella uudelleen, tällä kertaa Euroopan laajuisen suojelun alaisina. Lintujen lukumäärä kasvoi ensin nopeasti, mutta tasaantui sitten luonnon lakeja noudattaen. Merimetsojen satavuotisen poissaolon aikana itsenäisen Suomen kulttuuri kehittyi ja sen luontoa ja luontokappaleita kuvattiin taiteissa - niin kirjallisuudessa kuin sävel- ja kuvataiteissakin. Poissaolevina merimetsot unohdettiin. Ne jäivät ilman lauluja, kuvia tai runoja.
Näyttely kysyykin: Onko merimetso ihmisen laulun arvoinen? Millainen on tarina merimetsosta, satu, joka huomispäivänä kerrottaisiin?