Perustelut
Tausta
Sosiaali- ja terveysministeriö on pyytänyt kunnilta lausuntoa luonnoksesta valtioneuvoston asetukseksi, joka koskee toimeentulotuen perusteella hyväksyttävien asumismenojen enimmäismääriä sekä niiden vuosittaista tarkistamismenettelyä. Asetusmuutoksella on tarkoitus päivittää kuntakohtaiset asumismenojen rajat vuodelle 2027 sekä muuttaa menettelyä siten, että Kansaneläkelaitos tekisi jatkossa esityksen rajojen tarkistamisesta nykyistä aikaisemmin, helmikuun puoliväliin mennessä.
Muutoksen tavoitteena on varmistaa, että seuraavan vuoden asumismenojen rajat voidaan valmistella ja vahvistaa riittävän ajoissa, jolloin toimeentulotuen saajilla on paremmat mahdollisuudet huomioida tulevat muutokset jo asumista koskevissa ratkaisuissaan.
Luonnoksessa esitetään lisäksi kuntakohtaiset enimmäisrajat asumismenoille. Porin osalta esitetyt rajat säilyvät pääosin ennallaan, lukuun ottamatta neljän hengen kotitalouksille osoitettua vähäistä korotusta.
Kunnalla on lausunnonantajana keskeinen rooli tuoda esiin paikallisten asuntomarkkinoiden erityispiirteitä sekä arvioida sitä, vastaavatko ehdotetut asumismenojen rajat tosiasiallista vuokratasoa ja asumisen saatavuutta toimeentulotukea tarvitsevien näkökulmasta.
Perustelut
Asetuksen 2 §:ään esitetty muutos on perusteltu ja kannatettava. Aikataulun aikaistaminen parantaa sääntelyn ennakoitavuutta ja tukee sekä viranomaisten valmistelutyötä että tuensaajien mahdollisuuksia varautua asumismenoja koskeviin muutoksiin. Ennakoitavuus on erityisen tärkeää tilanteessa, jossa asuminen muodostaa merkittävimmän yksittäisen menoerän toimeentulotuen saajille.
Kuntakohtaisten asumismenojen enimmäisrajojen osalta arviointi on monitahoisempi. Vaikka Porin osalta ehdotettu neljän hengen talouksien rajan korotus on myönteinen, nykyiset tasot eivät kaikilta osin vastaa paikallista vuokratasoa eivätkä asuntomarkkinoiden todellista toimivuutta. Erityisesti yhden hengen kotitalouksien osalta raja-arvot jäävät jälkeen markkinatilanteesta.
Porin asuntomarkkinoille on ominaista kerrostalovaltaisuus ja pienasuntojen kysynnän korostuminen. Yksinasuvien suuri määrä sekä yksiöiden ja pienten kaksioiden rajallinen tarjonta johtavat tilanteeseen, jossa kohtuuhintaisen asunnon löytäminen voi olla käytännössä vaikeaa, vaikka tilastollisesti vuokrataso näyttäytyisi maltillisena.
Lisäksi osa toimeentulotuen saajista kohtaa rakenteellisia esteitä asunnon saamisessa, kuten maksuhäiriömerkintöjä, mikä rajoittaa pääsyä vapaarahoitteisille vuokramarkkinoille. Tällöin julkisesti tuetun asuntokannan merkitys korostuu, mutta myös sen saatavuus on rajallinen. Tämä heikentää edelleen mahdollisuuksia löytää asumismenorajojen mukaista asuntoa.
Liian alhaisiksi asetetut rajat voivat johtaa siihen, että tuensaajilla ei tosiasiassa ole mahdollisuutta hankkia sääntelyn mukaista asuntoa. Tämä lisää muuttopainetta, pidentää asunnonhakuprosesseja ja voi heikentää asumisen jatkuvuutta sekä sosiaalista vakautta. Pitkällä aikavälillä tällaiset vaikutukset voivat lisätä myös julkisia kustannuksia esimerkiksi asumisen kriisiytymisen kautta.
Edellä esitetyin perustein on tärkeää, että asumismenojen enimmäisrajat perustuvat ajantasaiseen ja paikalliseen markkinatietoon, huomioivat asuntojen tosiasiallisen saatavuuden sekä eri väestöryhmien erityistilanteet. Sääntelyn tulisi turvata realistinen mahdollisuus järjestää asuminen kohtuullisesti ilman tarpeettomia siirtymiä tai hallinnollista kuormitusta.
Päätösehdotus
Esittelijä
-
Lauri Kilkku, toimialajohtaja, elinvoima- ja ympäristötoimiala, lauri.kilkku@pori.fi
Elinvoima- ja ympäristölautakunta päättää hyväksyä liitteen mukaisen lausuntoehdotuksen lausuntona sosiaali- ja terveysministeriölle koskien koskien toimeentulotuen perusteella hyväksyttävien asumismenojen enimmäismääriä sekä niiden vuosittaista tarkistamismenettelyä.