Perustelut
Hallintopäällikön 8.2.2022 tekemästä päätöksestä § 6 on tehty oikaisuvaatimus 18.2.2022. Oikaisuvaatimus on saapunut määräajassa Porin kaupungin kirjaamon ja se voidaan tutkia.
Hakijan 18.2.2022 päivätty oikaisuvaatimus:
"Oikaisuvaatimus Hakija esittää oikaisuvaatimusta koskien viranhaltijapäätöstä PRIDno-2021-6107 ja esittää, että Porin kaupunki!tienpitäjä korvaa vaatimuksena olevat 2kpl Triangle 225!40x18 kitkarengasta a 140€/kpl, yhteensä 280€.
Porin kaupungin vastauksessa viimeisessä kappaleessa todetaan seuraavaa: Se, onko tässä tarkoitettu vahinko aiheutunut katujen kunnossapidosta vastuussa olleen tahon virheestä tai laiminlyönnistä, arvioidaan kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa-ja puhtaanapidosta annetun lain (kunnossapitolaki, 669/1978) nojalla. Kyseisen lain mukaan kunnan velvollisuutena on pitää katu liikenteen tarpeiden edellyttämässä tyydyttävässä kunnossa. Hakijan näkemyksen mukaan kyseinen katu ei ole ollut tyydyttävässä kunnossa.
Tämän todisteeksi liitteenä valokuvat vaurio kohdasta. Lisäksi voidaan todeta tosiasiana, että kyseessä olevaa vahinkoa ei olisi tapahtunut, mikäli katu olisi ollut tapahtumahetkellä liikenteen tarpeiden edellyttämässä tyydyttävässä kunnossa. Porin kaupungin vastauksessa lnfran kunnossapidon lausunnon mukaan kadun asfalttipintaan oli liikenteen ja veden vaikutuksesta kulunut lyhyessä ajassa isohko reikä. Voidaan todeta, että katu ei ole liikenteen tarpeiden edellyttämässä tyydyttävässä kunnossa, mikäli kadussa on isohko reikä. Vastauksessa tien huonosta kohdasta/relästä soitettiin Jyrki Kartastenpäälle vahinko aamuna 16.12 klo 8:10. Hän meni katsomaan reikää n. klo 8.30 ja soitti korjaajat paikalle. Reikä korjattiin/paikattiin klo 10:00-10:30 välisenä aikana. Edellä mainittu suhteellisen nopea toiminta vahvistaa sitä käsitystä, että kaupungin edustaja on todennut, että katu ei ole tapahtumahetkellä ollut Kunnossapitolain 669/1978 mukaisessa liikenteen tarpeiden edellyttämässä tyydyttävässä kunnossa. Kyseisen lain mukaan kunnan velvollisuutena on pitää katu liikenteen tarpeiden edellyttämässä tyydyttävässä kunnossa. Edellä mainittujen seikkojen perusteella voidaan kiistatta todeta, että kaupunkiltienpitäjä on laiminlyönyt velvollisuuttaan noudattaa lakia kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta 2 luvun 3§.
Päätöksen perustelussa todetaan, että kaupungilla ei ole ollut mitään erityistä syytä tarkkailla kyseisen kadun kuntoa normaalia useammin. Reiät syntyvät kuluneeseen asfalttiin hyvin nopeasti liikenteen ja veden vaikutuksesta. Koivauksen hakUa on myös tämän todennut, sillä hän on hakemuksessaan kirjoittanut, että ko. tieosuus on hänen jokapäiväisessä käytössä,niin edeltävänä päivänä ei ollut havaittavissa mitään viitteitä vauriosta. Hakija ei ole todennut, että reiät syntyvät kuluneeseen asfalttiin hyvin nopeasti liikenteen ja veden vaikutuksesta. Hakija on kirjoittanut, ett “Tieosuus ak:n jokapäiväisessä käytössä ja edeltävänä päivänä ei mitään viitteitä vauriosta, jotta olisi voinut ennakoida.” Tässä on tapahtunut kirjoitusvirhe ‘okapäiväisessä”, tarkoituksena oli kirjoittaa “lähes päivittäisessä” (lähinnä arkisin työmatkaliikenteessä). Lisäksi hakija on käyttänyt edeltävänä päivänä 15.12.2021 tieosuuden keskusta-tuorsniemi ajokaistaa. Vahinkotapahtumaselostuksessa “edeltävänä päivänä ei mitään viitteitä vauriosta” on hakijan tarkoituksena ollut selventää, että hakijalla ei ole ollut ennakkotietoa kyseisen suuruisesta tievauriosta ennakkoon, joka olisi edellyttänyt erityistä varovaisuutta esim. laskemalla merkittävästi ajonopeutta. Hakijan toteamus edeltävänä päivänä ei mitään viitteitä vauriosta ei tarkoita, että hakija olisi todennut tien olevan hyvässä kunnossa tai tieosuudella olevat erinäiset painaumat olisivat syntyneet lyhyessä ajassa.
Kaupungilla/tienpitäjällä on nimenomaan erityinen syy tarkkailla kyseisen Tuorsniementie kadun kuntoa normaalia useammin. Kyseinen Tuorsniementie on ns. liikenteen keräävä väylä. Tekninen lautakunta on määritellyt kyseisen kadun kuuluvan kunnossapitoluokkaan 1. Määrittelyn johdosta kaupunki/tienpitäjän velvollisuudet kunnossapidosta korostuu normaalia korkeammalle, ottaen huomioon lisäksi se, että vahinko on tapahtunut talvikunnossapitoajalla. Lisäksi tieosuuden kautta kulkee useita läntisen Porin joukkoliikenteen linjoista. Tämä aiheuttaa normaalia voimakkaampaa rasitusta kyseiselle tieosuudelle. Vahingon aiheuttanut tienpitäjän toteama isohko reikä sijaitsee juurikin linja-autopysäkin poistumislinjalla. Kunnospitoluokka 1 sisältäen edellämainitut seikat, voidaan katsoa vaativan tienpitäjältä erityistä tiestön seurantaa.
Porin kaupungin vastauksessa todetaan: Vahingonkorvausasioissa lähtökohtana on, että jokainen joutuu kantamaan kärsimänsä vahingon haitalliset seuraukset itse, ellei jokin erityinen oikeusperiaate perusta oikeutta kotvauksen saamiseen toiselta. Tässä tapauksessa mahdollinen oikeusperuste on vahingonkorvauslain (412/1974) 2 luvun 1 §:n 1 momentin säännös, jonka mukaan se, joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen. Asia ei ole aivan näin yksiselitteinen. On syytä tarkastella vahingonkorvauslakia monimuotoisemmin.
Vahingonkorvauslaki on tienpitovahingoissa keskeisin korvausvastuun perusteita koskeva säädös. Vahingonkorvauslakiin sisältyy vastuuperusteita. Sopimuksen ulkoinen deliktivastuuseen johtavassa vahingossa on kyse tahallisesti tai tuottamuksellisesti yleistä käyttäytymisnormia rikkovasta teosta. Vaikka osapuolet eivät tuntisi toisiaan eikä heillä olisi toisiinsa minkäänlaista suhdetta, tällaiset normit ovat voimassa henkilöiden keskisestä kanssakäymisestä riippumatta. Toiselle aiheutettu vahinko johtaakin pääsääntöisesti korvausvelvollisuuteen, ellei kyseeseen tule korvausvelvollisuuden poistavia tekijöitä. Deliktivastuussa syntynyt epäedullinen seikka on usein hyvitettävissä ainoastaan vahingonkorvauksella korvaamalla vahingonkärsijälle vahinkoa vastaava rahasumma. Maanteillä sattuneissa vahingoissa tienkäyttäjän ja tienpitäjän välillä kyse on juurikin deliktivastuusta; tienkäyttäjälle sattuneet vahingot korvataan täyden korvauksen periaatteen mukaisesti täysimääräisesti.
Vahinkojen korvaamisesta puhuttaessa pääsääntönä on vahingon korvauksettomuus. Lähtökohtaisesti vahingonkärsijä vastaa vahingon aiheuttamista kuluista, ja vahingonkorvaus luo poikkeuksen tähän sääntöön. Vahinkokorvauslain 2 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan se, joka tahallisesti tai tuottamuksellisesti aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä vahingonkorvauslaissa säädetään, muuta johdu. Säännöksen loppu on varauksellinen ja se jättää tilaa vastuun laajennuksiin ja rajauksiin; vastuu voi tietyissä tapauksissa syntyä muunkin, kuin tuottamuksen perusteella.
Korvausvastuun olemassaoloa arvioitaessa tekijän tuottamuksen arviointi onkin keskeisessä asemassa. Tuottamus on kuitenkin varsin monimuotoinen käsite, jonka olemassaoloa ei voida kaikissa tapauksissa suoraan ratkaista. Tuottamuksen arviointi tapahtuu oikeudellisen harkinnan kautta joko normi- tai riskiperusteisesti huomioimalla vahinkoriskin todennäköisyys, potentiaalisen vahingon suuruus, toiminnan luonne ja sillä tavoiteltavat hyödyt sekä vahingon välttämisen mahdollisuudet ja siitä aiheutuvat kustannukset. Tuottamus pitää käsitteellisesti sisällään sekä tahallisuuden että huolimattomuuden. Normiperusteisessa tuottamusvastuussa on kysymys sellaiseen moitittavaan käyttäytymiseen perustuvasta vastuusta, jossa on toimittu vastoin toisen osapuolen suojaksi asetettua normia. Vahingonkorvausvelvoite syntyy tällaisen normin rikkomisesta, kun taas normin noudattaminen saa aikaan oletuksen siitä, että toiminta on ollut huolellista.
Oikeudellinen sääntely kuuluu normiperusteisen tuottamusarvioinnin ytimeen. Velvoittavia ohjeita on sisällytetty niin lakeihin ja asetuksiin kuin alemman asteisiin normeihin, kuten ministeriöiden päätöksiin, erilaisiin standardeihin ja viranomaisohjeisiin. Normisto voi sitoa myös tiettyä joukkoa tai tahoa, kuten tieliikennelaki tienkäyttäjää ja laki kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta tienpitäjää. Vahingonaiheuttaja ei voi vedota siihen, että ei ole tuntenut normistoa, vaan esimerkiksi tienkäyttäjän oletetaan olevan tietoinen tieliikennelain sisällöstä.
Oikeudellisen sääntelyn lisäksi tiettyä elämänaluetta voi koskea myös ei oikeudellinen sääntely- kuten esimerkiksi viranomaisten suositukset, standardisoimisjärjestöjen hyväksymät suositusluonteiset standardit sekä toimialan tai ammattikunnan sisäiset ohjeistukset. Erikseen normiperusteisessa tuottamusvastuussa voidaan huomioida vielä yleisesti noudatetut käytännöt. Sääntelyllä ja käytännöillä voi olla merkitystä erityisesti verratessa niiden noudattamista tienhoidossa eri tiealueilla. Yleisesti käytössä olevien standardien ja käytäntöjen laiminlyönti voikin tässä valossa katsottuna johtaa korvausvastuuseen.
Normit voivat kieltämisen lisäksi joissain tapauksissa myös velvoittaa toimintaa. Korvausvastuu voi syntyä näin myös toimista, joita toimintaan velvoitettu on jättänyt tekemättä. Näissä tapauksissa laiminlyönniksi katsottu toimimattomuus osoittaa tuottamusta. Jotta laiminlyönti katsottaisiin korvausperusteeksi, tulee arvioinnin kohteella olla erityinen peruste toimia. Tällainen peruste tulee kysymykseen lähinnä silloin, kun toimintavaatimus on kirjattu lakiin tai siihen rinnastuvaan normiin. Käytännössä tällainen tilanne on käsillä teiden kunnossapidossa: Laki kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta määrää tienpitäjää pitämään katu liikenteen tarpeiden edellyttämässä tyydyttävässä kunnossa.
Porin kaupungilla/tienpitäjällä on korostunut huolellisuusvelvollisuus. Tietyissä tuottamukseen perustuvissa vahingoissa huolellisen toiminnan vaatimustaso on asetettu tavanomaista korkeammaksi. Vaatimustason nostamisella on haluttu vahvistaa vahingonkärsijän suojaa, tekemättä kuitenkaan vastuuta tuottamuksesta riippumattomaksi. Tätä niin kutsuttua korostuneen huolellisuusvelvoitteen aluetta sovelletaan tyypillisimmin yleisten tilojen ja alueiden pitäjille sekä asiantuntijapalveluiden tarjoajille. Korostunutta huolellisuusvelvoitetta sovelletaan myös teiden, katujen, pihojen ja vastaavien alueiden kunnossapidossa. Korostuneesta huolellisuusvelvoitteesta johtuen esimerkiksi vilkkaasti liikennöidyt tiet tulee pitää liikennöitävässä kunnossa myös yleisen työajan ulkopuolella.
Vahinkotilanteissa näyttövelvollisuus huolellisesta toiminnasta on jätetty ylläpidosta vastuussa olevalle, jonka on tullut vastuun välttämiseksi osoittaa toimenpiteiden asianmukaisuus. Viranhaltijapäätöksessä ei ole mitenkään selvitetty sitä, miten tienpitäjä on kyseistä tietä pitänyt kunnossa tiestötarkastuksineen poislukien korjaustoimenpiteet hakijan jo kärsittyä kyseisen vahingon. Korostunut huolellisuusvelvoite suojaa teillä sattuneissa vahingoissa tienkäyttäjää. Tienkäyttäjällä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa tien kuntoon ja toisaalta tienkäyttäjä voi olettaa, että tie on liikennöitävässä kunnossa, jos muusta ei ole erikseen varoitettu. Tapahtumapaikalle ei ollut mitään tievaurioista varoittavia liikennemerkkejä, kuten tapahtumaselosteessa tulee ilmi.
Koska vahingonkorvausvaatimus on hakijan ensimmäinen, niin selostus vahingosta ja tapahtumasta on jokseenkin puutteellinen. Koska viranhaltijapäätöksessä on kahdesti mainittu, että tienkäyttäjän on noudatettava liikennesääntöjä muutenkin olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi, niin hakija katsoo oikeudekseen täydentää selostusta. Hakija on noudattanut tapahtuma-aikana liikennesääntöjä ja erityistä varovaisuutta. Vallitsevat sääolosuhteet tapahtuma-aikana: +3,5C, pilvipouta, kosteahko tie, pimeä, kohtuullisen vilkas aamuliikenne. Ajo-nopeus tapahtuma hetkellä n.35-40kmIh.
Hakija katsoo toimineensa vahinkotilanteessa vastuullisesti ja täyttänyt velvollisuutensa vahingon rajoittamiseksi. Hakija varoittanut heti tapahtumapaikalla muuta liikennettä, tehnyt ilmoituksen Porina 623 4100 klo 8.03. Lisäksi lisäsoitot klo 8.17 ja vielä 8.25, jotta hakijalle varmistus, että paikalle on varmasti tulossa kunnossapidon henkilökuntaa. Lisäksi hakija pyrkinyt pitämään vahinkokustannukset mahdollisimman pieninä: jättänyt käyttämättä kaskovakuutuksen välttääkseen vahinkokustannuksia ja mahdollista vakuutusyhtiön regressio-oikeutta vahingon aiheuttajaa vastaan, ei ole liittänyt korvaushakemukseen välillisiä kustannuksia. Hakija ottanut huomioon rikastumiskiellon; tosiasiassa vahingosta seurasi kaksi korjauskelvotonta rengasta; oik. etu ja oik. takarengas (kuvastaa tievaurion kokoa/vakavuutta), renkaat oli hankittu ajokaudelle -21, TH-kumi OY lausuman mukaan pinta n. 8mm, arvioitu ajomäärä n. 3tkm.
Hakija katsoo joutuneensa vahinkokorvausvaatimuksessaan ja sen jatkokäsittelyssä täysin kohtuuttomaan asemaan ja oikeusteknisesti kestämättömään tilaan. Tässä hakija viittaa Satakunnan Kansa 16.2.2022 artikkeliin, joka koskee Porin kaupungin teiden kunnossapitoa. Artikkelissa Porin kaupungin kunnossapidon esimies Ismo Ahonen toteaa julkisesti kaupungin katujen heikkoon kunnossapitoon olevan syy rahapula. Ahonen toteaa artikkelissa selkeästi “Tyhjästä on paha nyhjäistä, jos resurssit on supistettu minimiin. Meillä on vähemmän kalustoa kilometrejä kohden kuin muissa kaupungeissa. Väkeä on myös järjestelmällisesti vähennetty kymmenen vuotta. Neljän viime vuoden aikana 18 henkilöä on pudonnut kunnossapidosta pois eläköitymisen myötä, eikä uusia ole otettu tilalle. Kun aiemmin väkeä kunnossapidossa oli 59, nyt työntekijöitä on Ahosen mukaan nelisenkymmentä”. Tämä perimmäinen juurisyy on aiheuttanut sen, että Porin kaupunki/tienpitäjä ei pysty noudattamaan tinpitäjälle velvoitettua normiston toteuttamista. Sen lisäksi, että hakija kyseisessä vahinkovaatimushakemuksen käsittelyssä on joutunut kohtuuttomaan asemaan, myös virkapäätöksen tekijä sekä virkavastuulla oleva kunnossapidon henkilöstön voidaan katsoa joutuneen kohtuuttomaan ja oikeusteknisesti kestämättömään tilaan.
Hakija esittää oikaisuvaatimusta koskien viranhaltijapäätöstä PRIDno-2021 -6107 ja esittää, että Porin kaupunki!tienpitäjä korvaa vaatimuksena olevat Triangle 225!40x1 8 kitkarengasta a 140€/kpl, yhteensä 280€."
Porin kaupungin vastaus hakijan oikaisuvaatimukseen:
Tienpitäjän korvausvastuu määräytyy vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n perusteella, jonka mukaan se, joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen. Oleellista ja keskeistä tässä nimenomaisessa korvausasissa on se, että juridisesti kyse on tuottamusvastuusta. Vahingonkorvauslain tuottamusvaatimuksesta johtuen pelkkä kadun huono kunto ei vielä aiheuta korvausvastuuta tienpitäjälle. Lisäedellytyksenä on, että tienhoito on tehty virheellisesti tai huolimattomasti tai jotain tavanomaiseen tienhoitoon kuuluvia tehtäviä on kokonaan tai osittain jätetty tekemättä.
Käytännössä tienpitäjä on voinut vapautua vastuusta osoittamalla toimineensa niin huolellisesti kuin mahdollista tai osoittamalla, että vahinko on johtunut tienpitäjän omasta toiminnasta riippumattomasta syystä. Oikeuskäytännössä tuottamuskynnys on asetettu sitä matalammaksi, mitä yksinkertaisemmin keinoin ja alhaisemmin kustannuksin vahinko olisi ollut vältettävissä ja vastaavaksi sitä korkeammaksi, mitä vaatimmin keinoin ja korkeimmin kustannuksin vahinko olisi vältettävissä. Tämän vuoksi on tilanteita joissa korvausvastuuta ei synny lainkaan, koska vahingon torjuminen on ollut tienpitäjälle mahdotonta tai erittäin hankalaa tai erittäin kallista.
Tienpitäjälle kunnossapitolaissa säädetystä kunnossapitovelvoitteesta huolimatta on hyväksyttävää, että katujen kunnossa voi esiintyä joitakin tilapäisiä puutteita. Tuottamusperiaatteesta johtuen tienpitäjällä on oltava kohtuullinen aika korjata puutteet ja saattaa katu liikenteen tarpeiden edellyttämään tyydyttävään kuntoon. Jos tienpitäjä toimii kohtuullisessa ajassa, korvausvastuuta ei synny. Tämä periaate on todettu myös oikeuskäytännössä.
Kulunut talvi on ollut poikkeuksellisen hankala tienpitäjille, niin Porissa kuin muuallakin Suomessa. Missään kaupungissa tai kunnassa katuja ei voida pitää reaaliaikaisesti täysin moitteettomassa kunnossa. Tämä on täysin mahdotonta.
Porin kaupungilla on kunnossapidettäviä katuja ja teitä yhteensä n. 550 km, kevytväyliä n. 310 km ja kaupungin hoidossa olevia yksityisteitä n. 100 km. Käytännössä on täysin mahdotonta, että kaupungilla olisi reaaliaikainen tieto koko hoidettavan, eli n. 1000 km:n katu- ja liikenneverkoston kunnosta. Jotta tienpitäjä voi nopeasti reagoida tiestön kunnossapito- ja korjaustarpeisiin, edellyttää se myös kaupungin omien työntekijöiden lisäksi kaupunkilaisten, tienkäyttäjien ja tontinomistajien aktiivista ilmoittamista havaitsemistaan puutteista tienpitäjälle.
Selvityksen mukaan Porin kaupunki/tienpitäjä ei ole ollut ennen vahinkotapahtumaa tietoinen kyseisestä reiästä. Katujen kuntoa, varsinkin vilkkaimpien katujen kuntoa seurataan jatkuvasti käytettävien resurssien puitteissa. Reiät kuitenkin syntyvät kuluneeseen asfalttiin hyvin nopeasti liikenteen ja veden vaikutuksesta, jopa yön aikana.
Tässä kyseisessä tapauksessa kaupunki sai tiedon kadun huonosta kunnosta/reiästä vahinkoaamuna 16.12.2021 klo 08:10. Reikä korjattiin/paikattiin jo samana aamupäivänä klo 10:00-10:30 välisenä aikana.
Edellä mainitun perusteella Porin kaupunki katsoo edelleen, ettei vahinko ole aiheutunut kaupungin tuottamuksesta, eikä kaupungille tienpitäjänä synny voimassa olevaan oikeuteen perustuvaa korvausvastuuta vahingosta. Reikä paikattiin välittömästi kaupungin saatua siitä tiedon. Tällainen vahingonkorvausvelvollisuutta koskeva erimielisyys ei ratkea hallinnollisessa muutoksenhakuprosessissa. Vahingonkärsijä voi saattaa asian yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi. Oikaisuvaatimus ei anna aihetta päätöksen muuttamiseen.