Satakunnan työllisyysalueen jaosto, kokous 10.9.2026

Perustelut

Satakunnan työllisyysalueen yhteistoimintasopimuksen tilannekatsaus 

Yhteistoimintasopimus ja kuntien välinen kustannustenjako 

Voimassa olevaan Satakunnan työllisyysalueen kuntien väliseen yhteistoimintasopimukseen sisältyy kirjaus, jonka mukaan toiminnan vakiinnuttua selvitetään mahdollisuus siirtyä aiheuttamisperusteisiin maksuosuuksiin. Valmistelussa on tunnistettu, että aiheuttamisperusteisesti tarkasteltaviksi voisivat soveltua erityisesti avustukset, koulutukset ja valmennukset sekä tulkkauspalvelut. 

Kuntakohtaisia maksuosuuksia tarkasteltaessa on huomioitava työllisyysalueen yhteisvastuullinen perusluonne. Työllisyysalue muodostaa yhteisen työssäkäyntialueen, jossa yksittäisen kunnan palvelutarve voi vaihdella vuosittain. Esimerkiksi suuri irtisanomistilanne yksittäisessä kunnassa on koko työllisyysalueen yhteinen haaste. Vastaavalla tavalla uusi, merkittävästi työllistävä investointi hyödyttää koko aluetta, sen sijaintikunnasta riippumatta. 

Yhteistoimintasopimuksen kohteena ovat julkisten työvoimapalveluiden järjestäminen ja muut työvoimapalveluihin liittyvät lakisääteiset tehtävät. Näiden palveluiden osalta yksittäisellä kunnalla ei ole, esimerkiksi talousarvion tasapainotuksen näkökulmasta, mahdollisuutta estää tukien tai palvelujen myöntämistä kuntalaiselleen, jos kuntalainen on työllisyysalueen asiakkaana ja jos palvelu edistää hänen työllistymistään. 

Tarkastelussa on arvioitu eri kustannustenjako- ja maksuosuusmalleja, joiden vaikutukset kuntiin voivat olla merkittäviä. Asian jatkovalmistelussa on tarpeen hakea tasapainoa kustannusten läpinäkyvyyden, oikeudenmukaisen kohdentumisen ja alueellisen yhteisvastuun välillä. 

Yhteistoimintasopimus muuttuvassa toimintaympäristössä 

Samalla on tarkasteltu yhteistoimintasopimuksen ajantasaisuutta. Erityisesti on arvioitu, edellyttääkö sopimus varsinaisia muutoksia, vai riittääkö nykyisen sopimuksen ja työvoimapalveluiden järjestämistä koskevan lainsäädännön muodostaman kokonaisuuden tulkinnan varmistaminen. Tarkoitus on turvata se, että sopimus mahdollistaa työllisyysalueen tarkoituksenmukaisen toiminnan myös muuttuvassa toimintaympäristössä. 

Tarve on varmistaa se, että sopimus mahdollistaa työllisyysalueen omat tukimuodot sekä muut työllisyyttä edistävät, työvoiman kysyntää tukevat ja työnantajien rekrytointiedellytyksiä vahvistavat palvelut. Tällaiset palvelut voivat täydentää tai joissakin tilanteissa korvata palkkatukeen perustuvia ratkaisuja, mikäli ne tukevat työllisyysalueen yhteisiä tavoitteita ja ovat lainsäädännön mukaisia. 

Työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain (380/2023) 2 §:ssä määritellään, mitä julkisilla työvoimapalveluilla tarkoitetaan. Lainkohdan mukaan julkisiin työvoimapalveluihin kuuluvat muun muassa “työnantajalle ja henkilöasiakkaalle myönnettävät tuet ja korvaukset”. Lain 132 §:ssä puolestaan todetaan, että “Ellei tässä laissa toisin säädetä, työvoimaviranomainen myöntää ja maksaa tämän lain mukaiset tuet ja korvaukset.” 

Kuntalain 7 §:n mukaan kunta hoitaa itsehallinnon nojalla itselleen ottamansa tehtävät ja järjestää sille laissa erikseen säädetyt tehtävät. Työvoimapalveluiden järjestäminen on kuntien lakisääteinen tehtävä, jonka sisältö määräytyy työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain nojalla, ei kuntien keskinäisellä sopimuksella. 

Työvoimaviranomaisen toimivalta perustuu lakiin työvoimapalveluiden järjestämisestä. Mutta kunnat voivat tukea työllistymistä myös monella muulla tavalla, mm. kuntalain yleisen toimialan nojalla. Kuntalain 1 §:n 2 momentin mukaan kunnan tehtävänä on edistää asukkaidensa hyvinvointia sekä alueen elinvoimaa ja kestävää kehitystä. Kuntalain 7 §:n mukaan kunta voi ottaa itselleen muitakin tehtäviä kuin laissa säädetyt. 

Kunnat voivat tukea työllistymistä: 1) kuntalain yleisen toimialan nojalla luomalla elinkeinoelämän edellytyksiä; 2) erityislakien perusteella (esim. kotoutuminen) ja 3) omana toimintanaan järjestämällä työllistymistä edistäviä palveluja. Nämä keinot eivät perustu lakiin työvoimapalveluiden järjestämisestä, vaan kuntalakiin ja muuhun erityislainsäädäntöön. 

Työvoimaviranomaisen toimivalta on rajattu laissa säädettyihin tukiin. Mutta kunnan yleiseen toimialaan voi kuulua harkinnanvaraisten työllistämistukien myöntäminen (kun sille on riittävät perusteet).  

Kuntalain 49 §:n mukaan kunnat voivat sopimuksen nojalla hoitaa tehtäviään yhdessä. Yksi vapaaehtoisen yhteistoiminnan muoto on yhteinen toimielin, joka Satakunnan työllisyysalueen jaosto jo onkin, työvoimapalveluiden järjestämistä koskevien, kunnan lakisääteisten tehtävien osalta.  

Työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain 13 §:n mukaan työllisyysalueen muodostavien kuntien tulee sopia palveluiden järjestämisestä kuntalain tarkoittamassa lakisääteisessä yhteistoiminnassa. Kuntalain 57 §:n mukaan lakisääteisessä yhteistoiminnassa jäsenkuntaa ei voida ilman suostumustaan velvoittaa osallistumaan uusien vapaaehtoisten tehtävien hoitamiseen ja näistä aiheutuviin kustannuksiin. 

Kuntien yhteisesti sopien voimassa olevaa yhteistoimintasopimusta voidaan täydentää koskemaan myös edellä kuvattuja, kuntien ei-lakisääteisiä, harkinnanvaraisia työllistymistä ja työvoiman kysyntää edistäviä palveluita ja tukia, jotka eivät perustu työvoimapalveluiden järjestämisestä annettuun lakiin. 

Asian jatkovalmistelu 

Tässä vaiheessa jaostolle ei esitetä päätöstä yhteistoimintasopimuksen muuttamisesta tai uudesta maksuosuusmallista, vaan kyse on valmistelutilanteen tiedoksi saattamisesta ja jatkovalmistelun lähtökohtien käsittelystä.  

(Nykyinen sopimus: https://cms.pori.fi/uploads/sites/2/2024/12/sopimus-satakunnan-tyollisyysalueen-yhteisesta-toimielimesta.pdf)